torstai 26. helmikuuta 2015

Ensikosketus kohteeseen

Noniin nyt on about 12 tuntia vietetty Korean maaperällä ja tällä hetkellä kova jet lag painaa jo päälle. Onneksi nyt sai nukuttua melkoisen hyvin lentokoneessa koska minulla oli hyvä tuuri ja pääsin business luokkaan! Kerrankin asioiden lykkäämisestä on jotain hyötyä, sillä tein lähtöselvityksen niin myöhään että turisti luokan paikat olivat jo menneet ja henkilökunta joutui laittamaan minut busineksen puolelle. Epäitsekkäästi otin vastaan tämän taakan koska jonkunhan se oli tehtävä. Naama oli kuin hangon keksi kun kävelin tilavaan businesluokkaan ja samantien oltiin lykkäämässä shampanjaa käteen.
Siinä tietenkin sitten hyvinkin rennosti pällisteltiin kaikkea ja eleettömästi kuvattiin kaikki mahdollinen ja hihitettiin innosta. Lentoon nousun aikana hymy ei kadonnut naamalta millään kun niin innoissani olin siitä ajatuksesta että nyt ei enää mikään seiso minun ja Korean välillä (mitä nyt kone olisi voinut tippua mutta senkään pelko ei hälventänyt hymyä).
Koriat on business miehillä menutkin, ruokalajeja oli valittavana kolmea sorttia ja viiniä sitäkin enemmän. Itsehän tyydyin omenamehuun joka ei ollut viettänyt aikaa tynnyreissä

Kunnon kuulokkeet ja istuin joka ei vain hiero vaan vääntyy kokonaan makuu asentoon! 
Juureslastuja, omenamehua ja jonkin sortin dippiä

Suklaakonvehteja ja jäätelöä <3

Melko runsas ja hyvä aamiainen
Lento siis oli jokseenkin tyydyttävä ja olin ensimmäisten joukossa koneesta ulkona ja noutamassa matkatavaroita. Saatoin myös ehkä todeta etten enää koskaan halua matkustaa millään muulla kuin busineksella.
Turvallisesti maanpinnalla!
Siitä sitten suunnattiin odottamaan bussia muiden vaihtareiden kanssa ja tutustuinkin jo muutamiin todella mukavan oloisiin ihmisiin. Suomesta meidän kouluun tulee ainakin neljä ihmistä (lentokoneessa vieressäni istui toiseen yliopistoon menevä tyttö Haaga Heliasta), muita kansallisuuksiakin oli paljon edustettuna. Bussissa matka taittui mukavan Australialais tytön kanssa kuin siivillä ja koululla meitä odottivat tutorit jotka opastivat meidät asuntolaan. Siellä meille annettiin avaimet, avainkortti, peitto ja lakana jonka jälkeen meillä oli vapaa-aikaa reilu kolme tuntia ennen lyhyttä orientaatiota.

Kämpästä ei ole paljoa sanottavaa. On kaksi sänkyä, pöytää ja kaappia, yksi minijääkaappi ja pieni vessa jossa on myös suihku (outoa kyllä allas on siirretty eteiseen...) On myönnettävä että ei tämä huone parhaassa mahdollisessa kunnossa ole, vessan valo pitää päälle pantaessa hirmuista meteliä eikä lampussa ole kupua suojaamaan sitä vedeltä suihkussa käytäessä (kyllä, kävimme kysymässä asiasta eikä kupuja enää valmisteta joten sellaista ei ole tulossa). Itse en tästä ota niin ressiä koska tärkein tavoite on nyt saavutettu, minä sentään pääsin tänne! Jos nyt vessassa on vähän puutteita eikä Wi-Fi yllä meidän kämppään (kanto-alue loppuu tarkalleen kaksi askelta ennen meidän ovea) niin ei se nyt maailmaa kaada, vaikka kämppikseni kokikin nämä isompina takaiskuina. Ja kämppiksestä puheen ollen, minulla sattui hänen kanssa sellainen tuuri että hän oli toinen koulumme vaihtareista, ja vielä se joka puhuu Suomea! Että eipä tule ainakaan kovin orpo olo kun samassa kämpässä on melkein tuttu ihminen :)
Ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen minulla on oikeasti työpöytä ja tuoli!
Illalla vielä uskaltaduimme pieneen ravintolaan syömään bibimbabia eli riisiä johon heitetään sekaan milloin mitäki lisuketta, tällä kertaa lihaa, juustoa, kimchiä ja joitain kasviksia. Masutelkkari kiittää ja nyt voi hyvillä mielin suunnata höyhenmaille ja nousta huomenna orientaatio päivään, josko silloin käytäisiin jo kiertämässä vaikka kampusta.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Matka alkaa

Noniin! Nyt ollaan siinä vaiheessa että tätä kirjoitellessa istun Helsinki-Vantaan lentokentällä portin 36 edessä ja odotan että lento lähtee. Lähtöön on aikaa noin kaksi tuntia ja jännitys alkaa pikkuhiljaa uimaan liiveihin. Tai no myönnettään että junaan noustessa aamupäivällä Seinäjoen asemalta jännitti niin paljon että jalat tärisivät (toimitus tiedottaa ettei ehkä kannata jättää loppujen tavaroiden pakkaamista siihen puoleentuntiin ennen lähtöä varsinkin kun tavaraa on niin paljon että painorajat ylittyy. Voimasanoja saatettiin käyttää), mutta nyt kun matkatavarat on kirjattu (jess, kilon alle maksimipaino!) ja passitarkastus läpäisty alkaa olo tasaantua.

Tarkoitushan oli tehdä jonkinlaista muistilistaa matkaan lähtevälle ennen matkalle lähtöä mutta koulun ja papereiden täytön ohella viikot lensivät ohi niin hujauksessa että en ehtinyt (lue:jaksanut) sellaista laatia. Tehdäänkin siis sellainen lista sitten viikon loppuna kun on asetuttu määränpäähän ja miljoonaan kertaan kirottu mitä kaikkea jäi ostamatta ja pakkaamatta.

Tässä vaiheessa sanon kuitenkin jo että hanki mahdollisimman iso laukku! Turistiluokkaan saa Finnairilla ottaa laukun jonka ulkomitat on enenintään 158 cm ja painaa max 23kg (luulisin että rajoitteet on aika samaa luokkaa muillakin lento yhtiöillä). Itsellä laukku on 153cm ja painaa 22kg ja se juuri ja juuri riitti ja jotain tavaraa piti jättää kotiinkin. En tiedä millä taikatempuilla saan kaiken takaisin tullessa yhteen laukkuun!

Kohta lähdetään!

Starbucks oli tietenkin aiva must, sain jopa sydämen myyjättäreltä :))
Jotenkin on nostalginen olo kun istuu täällä portilla ja kuulee ympärillään puhuttavan vain Koreaa, tästä onkin jo hetki aikaa :) Toisin kuin edellisillä kerroilla nyt täällä näkee jo aika paljon länsimaalaisia kasvoja, taitaa Seoul kohteena yleistyä tai sitten nyt vain matkustaa kovasti vaihtareita. Enää en tunne itseäni niin ulkopuoliseksi tässä joukossa!

Seuraava päivitys tapahtuukin sitten Korean maaperältä :) toivottakaa onnea ja hyviä ajatuksia että kone pysyy taivaalla määränpäähän asti!