tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kaksi Kuukautta Koreaa

Kyllä vain, viikonloppuna tuli täyteen kaksi kuukautta siitä kun astuttiin Korean maaperälle, silloon oltiin hyvinkin innoissaan vaan mitkä ovat fiilikset nyt?
On auringonpaistetta ja lämmin!
Noh, edelleen ollaan todella innoissaan! Ihan kaikesta (okei, koulu saattaa välillä vähän nyppiä mutta mitäpä muuta minun tapauksessa tässä odotettiin).
... Ja on päiviä kun pitää piiloutua siltä tappavalta auringolta
Ei, ei ole koti ikävä. Niinkun ollenkaan. Kertaakaan ei ole oikeasti tullut niin ikävä kotia että olisi paha olla (anteeksi kaikki kaverit siellä, ei oteta tätä henkilökohtaisesti!), enkä usko että tuleekaan. Paha olo taitaa iskeä sitten kun täältä täytyy lähteä pois.
On leppoisia sunnuntaipäiviä kun kämppiksen kanssa liikutaan vain väliä sänky-jääkaappi

Ei, en ole eksynyt pohjoisen puolelle eikä ole tarkoituskaan! Toivottovasti etelään päin suunnataan jossain vaiheessa vähän pyörimään Korean muissakin osissa, mutta pohjoiseen minua ei saa väkisinkään.
Ja on päiviä kun seikkaillaan Seoulissa uusien kavereiden kanssa
Mitäs muuta tänne kuuluu? Paljon on saatu uusia kavereita joista osan toivon säilyvän vielä pitkään (varsinkin kämppiksen, anteeksi hehkutus mutta seitsemäs hyvä kämppis putkeen on vaan aivan loistavaa tuuria), paljon on syöty hyvää ruokaa (eikä ihme kyllä lihottu... ehkä kaikki ruoka paukahtaa läskiksi sitten kun saavun takaisin Suomeen, keho taas muistaa mikä se idea olikaan), paljon on koettu uutta mutta ikävä kyllä surullisen vähän opittu kieltä. Ehkä sekin tästä lähtee kunnolla käyntiin, jos jaksaisi vain itsekin opiskella (täällä on kielenopetus vähän, noh, huonompaa kuin Suomessa. Ja paras kieliohjelma muka, my ass).

On hyvää ruokaa
Tämä oli nyt vain tällainen lyhyt puolivälin kuulumiset juttu. Viikot kuluvat surullisen nopeasti, vastahan tänne saavuttiin ja nyt ollaan jo puolessa välissä. Ainut hyvä asia lähestyvässä kesäkuussa on erään todella tärkeän ihmisen saapuminen tänne, hänelle eivät viikot voi kulua tarpeeksi nopeasti. Täytyykin varmaan häntä vähän valmistella siihen että minun viimeiset viikot täällä saattaakin olla todella haikeat kun alkaa sisäistämään että kohta tämä on ohi ja Suomeen pitäisi palata. Vaikka onneksi sielläkin on uudet seikkailut ja yllätykset odottamassa kun palaan (toivottavasti).
Todella paljon hyvää ruokaa. Edelleen ihmettelen miten niitä kiloja ei ole kertynyt lisää?

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kirsikan kukkaset

On huhtikuun loppu ja luonto alkaa olla todella vihreä jo (varsinkin koska nyt on satanut jonkin verran), ja vaikka onkin kiva että puut eivät näytä enää kuolleilta ja kukat alkavat kukkia, tarkoittaa se ikävä kyllä myös sitä että näteille kirsikan kukille on täytynyt sanoa hyvästi.

Kovin lyhyen aikaa hennot kukkaset siis olivat kampusta komistamassa, reilun viikon noin nopeasti laskettuna. Onneksi tuli otettua kuvia niistä, vähän harmittaa etten saanut yhtään kuvaa joissa itse olisin poseerannut kukkien kanssa, koska kukaan ei jaksanut lähteä kuvaus kaveriksi (nyyh, so lonely). Mutta nyt kun kukat lepäävät suurimmalta osalta jo kuolleina maassa, muistellaan kirsikka loistoa kuvapostauksella!
Tämä taisi olla ihan ensimmäinen kuva kirsikan kukista, kun ne vielä olivat puhkeamassa




Tämä on oma suosikkini, tuo puu on todella nätin mallinen. Harmi etten saanut yhtä hyvää kuvaa kameralla!
Sama puu iltavalaistuksessa!



Näkymää koulun ikkunasta

Seitsemännestä kerroksesta näkee kauas, ja paljonhan noita kirsikka puita kampuksella onkin

Kirsikankukkia hiukan lähempää


Kirsikan kukat jättävät kyllä muut puut ihan varjoonsa

Iltasella otettuja kuvia



Niin lyhyen aikaa oli niin kovin nättiä, vaikka on kyllä myönnettävä että on kampus nyt kaikessa vihreydessään ja kukinassaan myös todella kaunis! Siitä sitten kuvia toiste.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Mid Term

Mid term exams, eli lukukauden puolivälin kokeet on juuri lusittu läpi! Itselläni oli kaikista kursseista kokeet eli viiteen piti jaksaa panostaa (enemmän tai vähemmän) toisilla on sitten +/- 1 riippuen siitä kuinka monta kurssia on. Ja kaikki opettajat eivät edes kokeita pidä vaan kurssilla suoritetaan enemmänkin projekteja.

Varautukaa tylsään kirjoitukseen sillä aiheeseen liittyviä kuvia ei juuri ole ja nämä koulu jutut nyt muutenkin ovat hiukan tylsähköjä.
Ennen koeviikon alkua meille tarjoiltiin asuntolaan juustoleipää ja omena trippi ^^) oli hirmuisen söpö ele

Koeviikko alkoi maanantaina jolloin oli yksi koe, tiistaina oli kaksi + yksi kotitentti ja tänään keskiviikkona sitten viimeinen. Korealaiset alkavat valmistautua kokeisiinsa jo edellisillä viikolla kun kahvilat täyttvät oppilaista materiaaleineen ja tietokoneineen. Täällä siis kahvilat ovat kovassa kulutuksessa juurikin opiskelijoiden toimesta, kun he istuvat siellä tunti tolkulla ja pänttäävät kokeisiin. Toiset menevät kirjastoon tai lukusaleihin, jotka ovat koeviikkojen aikaan 24 tuntia auki oppilaiden käytössä. Itse en tällaisessa ole käynyt, eikä internetin ihmeellinen maailma suostunut kuvamateriaalia löytämään, mutta meille selitettiin orientaatiossa kuinka homma toimii. On yhteisiä lukusaleja, ja lukusaleja vain naisille. Sinne piti muistaakseni oikein kirjautua sisään (ja olla ajoissa hollilla, koska nämä täyttyvät nopeasti) ja sitten istutaan jonkinlaisessa avoimessa "kopissa" ja aletaan opiskella. Ehkä loppukokeita varten käyn vierailemassa siellä niin saadaan todistus aineistoa tänne!

Korealainen koulusysteemi eroaa myös kokeisiin lukemisessa Suomalaisesta kovasti! Kun Suomessa on aina ja varsinkin lukiosta lähtien opetettu että tärkeää ei ole muistaa kaikkea ulkoa vaan ymmärtää konsepti ja osata soveltaa sitä käytännössä, on täällä näkemys aivan toinen. Korealaiset tapaavat opetella kaiken ulkoa ja päntätä asiat tarkalleen niin kuin kirjassa sanotaan. Se vähän kostautui itsellä, kun on niin tottunut lukemaan asiat läpi ja muistamaan vain tärkeimmät jutut joiden avulla sitten osaa selittää asian tarkemmin tilanteesta riippuen.

Älkää ymmärtäkö väärin, sinällään täällä ovat kokeet helpompia. Kaikki kokeet sisälsivät monivalintoja (koska on viimeksi sellaisia ollut oikeissa kokeissa? En edes muista enää) ja oikein/väärin kysymyksiä, eikä esseen esseetä tarvinnut kirjoittaa. Kuitenkaan kun en ollut tällaiseen tottunut, oli joihinkin kysymyksiin hiukan vaikeaa vastata (ihan oikeasti, yhdessä kohtaa kysyttiin minkä otsikon alla kirjoittaja oli puhunut motivaatiosta! En minä niitä otsikoita opettele!). Kokonaisuudessa uskon kuitenkin pärjänneeni suhteellisen hyvin, ja jos en pärjännytkään niin onneksi on vielä projekteja edessä joiden avulla numeroa voi parantaa.


Kokeiden jälkeen istuttiin ulos piknikille ja nautittiin vapaudesta, oli niin lämmin ja aurinko porotti niin kovasti että tämä punapää meinasi valkoisen hipiänsä aivan polttaa! Siinä saivat muut sitten nauraa kun he nauttivat auringosta täysin siemauksin ja minä piilottelen nahkatakin alla.
Lämmin on ja ihan kesäfiilis!

Sitten tulikin jo liian lämmin kun kasvoja ja olkapäitä alkoi uhkaavasti kuumottaa

Aurinko ei ole vaalean ihon ystävä -.-

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Black day eli sinkkujen päivä

Kaikki varmasti tietää että 14.2. on ystävänpäivä ja vaikka se Suomessa kirjaimellisesti tarkoittaa ystävien päivää, on silloin myös tarkoitus rakkaiden muistaa toisiaan. Tai useimmiten se tarkoittaa kai romanttista elettä mieheltä, homman nimeen kuuluu tuoda ruusuja ja suklaata tai viedä naista kivaan ravintolaan. Koreassa tämä onkin toisinpäin, sillä ystävänpäivänä naiset antavat suklaata miehelleen tai ihastukselleen, itsetehtyjä tietysti jos oiken haluaa panostaa.
14.2. Nainen antaa miehelle suklaata
Kuukautta myöhemmin, 14.3. on päivä nimeltä White Day, eli valkoinen päivä jolloin vuorostaan mies antaa naiselle suklaata/kukkia tai muuta sellaista.
14.3. Mies antaa vastalahjana kukkia/suklaata (hyvä mies antaa molempia IMO)
Miksi kirjoitan näistä huhtikuussa? Varsinkin kun kumpikaan näistä päivistä ei ollut allekirjoittaneelle merkittäviä. Noh, sen takia koska Koreapa ei unohda sinkkuja vaan meidät yksinäisetkin on otettu huomioon. Ei suklaalla eikä kukilla, vaan nuudeleilla.

Tänään, 14.4. on Black Day eli musta päivä, joka myös sinkkujen päivänä tunnetaan. Silloin perinteisesti sinkut kokoontuvat (tai eivät, riippuen siitä onko sinkkuja kavereita) ja syövät yhdessä Jajangmyeon nimistä nuudeliruokaa, englanniksi black bean noodles ja vapaasti suomennettuna musta papu nuudeleita. Pääainekset on nuudelit ja kastike joka tehdään mustista soijapavuista, vihanneksista (eli sipulista) ja porsaasta (vaihtoehtoisesti myös merenelävistä). Sitten vain kaikki sekaisin ja ääntä kohti!
Jajangmyeon jossa paljon sipulia. Kaikki meni kuitenkin!

Porsasta (?), salaattia ja muuta sälää

Lisää porsasta (edelleen?), tässä makeampi kastike jossa muun sälän lisäksi myös ananasta
Jotta sinkkuuden juhlistus ei jäisi puolitiehen, suunnattiin ruokailun jälkeen kahvilaan syömään bingsua, jälkiruokaa joka tehdään murksatusta jäästä (enemmän lumea kuin jäätä vastaava koostumus) ja erilaisista päällisistä. Tällä kertaa tilattiin Oreo-hersey bingsu, eli suklaaunelma.
Ja koska sinkkujen päivänä saa tehdä mitä tykkää (ja koska tuo syötiin neljän ihmisen kesken, ei tyydyttänyt makean nälkää), kääntyi nenä kotimatkalla vielä kaupan suuntaan josta ostettiin jäätelöä. Tällä kertaa päädyttiin suklaa macaron jäätelöön, hiukan hintavampi kuin muut jäätelöt mutta täysin sen arvoinen.

Melkein kuin kaksi brownie palaa jonka välissä suklaajäätelöä
Näillä eväillä eteenpäin siis! Hyvää sinkkujen päivää kaikille yksinäisille!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Hongdae

Oi Hongdae. Sieltä on paljon hyviä ja hauskoja muistoja viime kerroilta ja eilinen ilta onneks toi niitä lisää. Eilen illalla laitettiin siis ykköset päälle ja suunnattiin yhteen Seoulin suosituimmista baarittelu ja clubi alueista jota siis myös Hongdaeksi kutsutaan. Yhdellä vaihtaritytöllä oli 20 vuotis synttärit tänään ja hän halus viettää ekan yön teinivuosien ulkopuolella villisti bilettäen.


Tällä kertaa pääsin itsekin kokeilemaan jotain täysin uutta, sillä ensimmäiseksi mentiin istumaan ilta Hookah baariin. En oikeastaan osaa selittää mikä se on kun en itsekään sitä kunnolla ymmärrä, mutta se on baari jossa siis poltetaan jonkinlaista maustettua tupakan tyyppistä sekoitusta isosta piipusta (Hookasta) joka laitetaan keskelle pöytää ja ihmiset siitä sitten yhdessä polttelevat. Aluksi minulle sanottiin että se ei sisällä nikotiinia eikä ole läheskään niin koukuttava siis kuin tupakka, mutta google minulle kertoi että tupakkaa tai sen tyyppistä se ainakin pitäisi olla. Tupakkaahan se ei muistuttanut lainkaan eikä siltä varsinkaan tuoksunut, siitä tuli enemmänkin mieleen nämä maustetut sähkösavukkeet.
Hookah, älkääkä vain kysykö kuinka se toimii. Ainut mitä ymmärsin on se että tuosta letkusta sitten vedetään sitä ainetta naamariin.
Tarjolla oli tietenkin myös alkoholia ja kakkua, joista ensimmäistä synttärisankari nautti vähän liikaa (ja jälkimmäistä allekirjoittanut) ja haaveet villistä bilettämisestä vaihtuivat hetkeksi lepoon. Parin tunnin päästä oltiin kuitenkin valmiita jatkamaan clubi skenen puolelle!
Suklaa mansikka kermakakku, joka katosi melko nopeasti. Allekirjottanut auttoi tuhoamisessa aika tehokkaasti

Näkymiä baarin katolta

Ensimmäinen kerta kun jollakin löytyy sama H&M tusinakoru!

Sormus bestiksiä samantien, melkeimpä kohtaloa
Aluksi aloitettiin sillä että hankittiin alkoholia elimistöön. Korealaiset eivät ihan hirmuisesti juo baareissa koska tarjolla on paljon halvempi ja helpompi vaihtoehto jota kutsutaan sojuksi! Täällä kun ei ole alkoholilakeja (harhar, varmasti on mutta tuntuu siltä ettei ole) ja sojua saa ostaa kaupasta mihin kellonaikaan tahansa ja julkisilla paikoilla saa juoda jos siltä tuntuu (ja myös oksentaa... paljon oksennusta...), suuntasimme mekin läheiseen kauppaan, ostimme pullon sojua ja limua, istuimme alas ja aloitimme.

Niille jotka eivät tiedä mitä soju on, se on oikeastaan Korean vastike vodkalle, joskin todella miedolle sellaiselle ja se on muistaakseni tehty riisistä (?). Alkoholiprosentteja sojussa on n. 17-21% riippuen merkistä ja se maistuu ihan rotanmyrkyltä (ei siis sillä että olisin rotanmyrkkyä kokeillut... enemmän kuin kerran) mutta halpaahan se on (0,33l pullo maksoi vähän reilun euron) ja siksi varma valinta jos haluaa halvat kännit. Tarpeeksi kun laittaa limsaa sekaan niin kyllä se alas menee!
Suomi, Suomi, Amerikka
Siinä sitten istuimme ja sivistyneesti siemailimme katsellen samalla puiston menoa (jos et ole alkoholista kiinnostunut kannattaa Hongdaehen mennä pelkästään kokemuksen takia, kyseisessä puistossa on nimittäin aina jonkinlaista laulajaa/soittajaa/tanssijaa viihdyttämässä ihmisiä), ja tästä tulikin illan hauskin tarina. Story time, kokoontukaa ympärille lapset!

Istuimme puistossa yhden suomalaisen tytön ja parin korealaisen tytön kanssa, kun korealaiset tytöt siitä sitten lähtivät muita kavereitaan katsomaan jättäen meidät kaksin. Totesin tälle toiselle tytölle että voisin lyödä vaikka vetoa (parin edellisen reissun taustatutkimusten perusteella) että jossain vaiheessa joku korealainen mies tulee meidän luokse ja kysyy mistä me ollaan kotoisin, vain sen takia että istuimme siinä nyt kaksin. Ja behold, menikö max minuutti niin kaksi tyyppiä ilmestyy näköpiiriin ja kysyy mistä me olemme. Vähän siinä oli naurussa pidättelemistä, oikein mukavia nuoria poikia olivat ja tarjoutuivat hakemaan lisää alkomahoolia jos voisivat sen varjolla istua ja jutella meidän kanssa. Koska minua ei ole opetettu kieltäytymään ilmaisesta juomasta, suostuimme tähän, mutta eipä hätää, emme juoneet paljoa ja lähdimmekin siitä pian ihan sopuisasti muiden vaihtareiden kanssa clubia kohden.

Clubit olivatkin sitten aikalailla samanlaisia kuin Suomessa (tai ainakin ne missä me kävimme), mitä nyt naiset pääsivät ilmaiseksi sisälle (näin ei tietenkään jokaisessa clubissa ole, me vain valikoimme sellaiset). Siitä johtuen käsissä komeileekin tällä hetkellä neljän clubin leimat. Lopun ilta menikin sitten villisti tanssien ja ottaen selfieitä randomien ihmisten kanssa. Kun ilta alkoi viiden aikoihin painaa jaloissa, otettiin suunnaksi metroasema ja matkalla mukaan tarttui ilmaista pizzaakin (olimme valmiita maksamaankin mutta tyypit kieltäytyivät maksusta). Metro lähti kotia kohti siinä puoli kuuden jälkeen ja aika lailla puoli seitsemältä pääsin omaan sänkyyn nukkumaan.

Oikein hauska ja kokemusrikas ilta oli taas, ehdottomasti lisää tällaisia!

torstai 9. huhtikuuta 2015

Koulujuttuja

Niin vain aika kuluu nopeasti ja kohta on jo mid term kokeet edessä. Sen kunniaksi ajattelinkin kirjoitella vähän koulujutuista täällä, minkälaista se on ja eroaako kovasti Suomen systeemistä.

Suurin ero tällä hetkellä lienee lukujärjestys. Niille jotka vielä ala- ja yläasteesta jotain muistavat tämä kuulostaa tutulta, sillä meillä on sama lukujärjestys koko kevät kauden ajan (tai syksyn, riippuen koska tänne tulee). Lukiossahan oli sitten kuuden viikon jaksojärjestelmä, eli kuusi viikkoa samaa lukujärjestystä ja koeviikot aina niiden lopuiksi. Ammattikorkeaan verrattuna tämä onkin aivan luksusta, meillä kun ainakin Vaasassa lukujärjestys näytti joka viikko eriltä ja muutoksia tehtiin jatkuvasti. Nykyään ei tarvitse kysellä (tai arvailla jos käy VAMKissa) että missä tunti pidetään tai moneltako se alkaa, riitti kun ensimmäisen viikon aikana opetteli niin se oli siinä (ei, en toki ole katkera VAMKin lukujärjestyksen tekijöille). Meillä on sen lisäksi sikäli hyvä tilanne, että maanantait ja keskiviikot ovat identtisiä kuten myös tiistait ja torstait. Perjantait ovat minulla aina vapaita.

Täällä ollessani opiskelen viittä kurssia, Korea 1, Cultural Anthropology of Tourism, Cultural Tourism, International Tourism ja Art&Entertainment Tourism. Näistä kaksi ensimmäistä ajoittuu maanantaille ja keskiviikolle ja kolme jälkimäistä tiistaille ja torstaille. Tunnit kestävät 1h 15min joten sekin on jo vähän erilaista kuin Vaasassa jossa tuplatunnit tai kolme tuntia peräkkäin oli aivan normaalia. Kiitän luojaani ettei tarvitse enää Suomen päässä tämän jälkeen kursseilla käydä, eihän siellä kahden tunnin luennoilla jaksaisi enää istua kun tämä tuntikin ottaa muka jo niin koville!
Ilmeisesti se koulu ottaa täälläkin koville. Onneksi voi takarivissä hiukan huilia (ja joskus myös eturivissä)
Mitä opetuksen laatuun tulee, olen sikäli hyvässä tilanteessa että korean kurssia lukuunottamatta kaikki opettajani ovat länsimaalaisia, englantia äidinkielenään puhuvia oikein mukavia herroja. Heistä huomaa että he ovat opettaneet kauan ja tietävät mistä puhuvat (voi kun voisi sanoa samaa VAMKissa). Heidän englantinsa on luonnollisesti todella hyvää, ja koska he ovat opettaneet korealaisia oppilaita kauan, he selittävät asiat ja sanat todella tarkasti koska korealaisten englannin osaaminen ja ymmärtäminen ei aina ole sieltä parhaasta päästä. Se vain tarkoittaa sitä että itsellä tulee välillä aika pitkäksi, mutta parempi niin päin!

Välillä saa tietenkin kuulla turhauttavaa saarnaamista siitä kuinka pitää olla aktiivinen ja tehdä asioita itsenäisesti eikä luottaa siihen että opettaja tai vanhemmat vahtivat ja huolehtivat kaikesta. Tämä kun tulee tässä vaiheessa koulu-uraa itsellä niin takaraivosta kun samoja asioita hoettu lukiosta asti. Tärkeää ei ole kaiken ulkoa muistaminen vaan konseptien sisäistäminen ja soveltaminen. Niinpä niin.
Näkymää seitsemännestä kerroksesta, ja kyllä menen aina sinne portaita pitkin. Hyötyliikunta FTW!

Vielä ei ole yhtään ryhmäprojektia tehty, ainoastaan yhdellä kurssilla on muodostettu ryhmä. Siinähän sen sitten näkee kuinka homma alkaa sujua, varsinkin kun korealaisilla on ikävä tapa käyttää copy+pastea ja wikipediaa lähteenä. Itsellehän tämä on niin iso tabu kuin vain voi olla ja aivan sydämmestä riipii kun yhdellä kurssilla opettaja sanoi että tarkoituksena on vain kopioida tekstiä muualta ja kirjoittaa lähteet ylös. Eihän siitä luonnollisesti mitään tullut, omin sanoinhan se sitten yön pimeinä tunteina kirjoitettiin. Ehkä siitä sitten jotain kiitostakin sai kun opettajan palaute oli pelkkää ylistystä ja kiitosta hyvin tehdystä työstä (eikä edes ollut hyvin tehty, tiesin että olisin pystynyt paljon parempaan mutta alkoi koko projekti ärsyttää niin paljon että tein sen ihan puolihuolimattomasti), varsinkin verrattuna siihen mitä hän sanoi korealaisille luokkatovereille. Toisaalta, jos edes wordissa kuvan muokkaus ei ole hallussa ja teksti on täynnä kirjoitus ja kielioppi virheitä niin ymmärtäähän sen.

Odotusten taso ei tunneilla siis ole kummoinen, kotiläksyjä ei ole ollut kertaakaan ja tunnit tuntuvat suurimmaksi osaksi toistavan tai sivuavan toisiaan. Kovinkaan rankkaa ei siis ole (toisin kuin kämppikselläni liiketalouden puolella jossa läksyjä tulee lähes päivittäin ja paljon).

Koulun tilat ovat oikein hyvät, kerroksia on jokunen enemmän kuin VAMKissa (ihan oikeasti, en enää koskaan valita kolmanteen kerrokseen kiipeämisestä. Seitsemäs kerros alkaa jo vähän hapottaa). Kyllä, rakennuksessa on kaksi hissiä mutta ne ovat niin kovassa käytössä että lähes poikkeuksetta portaat ovat nopeampi vaihtoehto. Luokat on luonnollisesti paljon matalampia (ja nyt kun alan oikein tuumailla niin saisihan VAMKiinkin mahdutettua kaksi kerrosta lisää jos olisivat idiootit rakentaneet ne matalemmiksi) ja niissä on paljon enemmän pöytiä (ja jokunen oppilaskin enemmän). Joka kerroksessa on yksi tai kaksi vessaa, joka onkin sitten puheenaihe ihan erikseen. Ensimmäistä kertaa pääsin täällä ihmettelemään oikeaa bideetä, jossa on jos jonkinlaista nappulaa ja toimintoa. Mitään en ole kokeillut kun hiukan jännittää että mitä niistä tapahtuu, ehkä joskus pitää rohkaistua.

Ai niin, ja vessan istuin on lämmitetty. Kyllä. Hiukan outoa mutta jollakin tavalla myös kiva ominaisuus. On se paljon kivempi istua valmiiksi lämmitetylle penkille eikö?
Älkää edes kysykö, en tiedä mitä nuo tarkoittavat enkä välttämättä haluakaan
Siinä kai ne tärkeimmät. Täällä tämä kouluelämä tosiaan rullaa ihan omalla painollaan, ja ainakin vielä tuntuu paljon kevyemmältä kuin Suomessa. Vanhemmat oppilaat ovat myös kertoneet että ainakin meidän alalla myös kokeet ovat suhteellisen helppoja, joten en usko senkään muodostuvan ongelmaksi. Korean kielen kurssi taitaakin olla se mihin täytyy eniten panostaa.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Avaruusolioita ja pääsiäis tunnelmia

Nyt on viimein ja vihdoinkin hoidettu kaikki viralliset paperit kuntoon kun tänään noudettiin Alien Registration Card, eli avaruusolentojen rekisteröinti kortti. Okei, oikea käännös taitaa olla lähempänä muukalaista eli ulkomaalaista kuin avaruusolentoa, mutta kuulostaahan se hauskemmalta noin. Tätä korttia pitää kaikkien maahantulleiden ulkomaalaisten (paitsi turistien) hakea 90 päivän sisällä maahan saapumisesta, ja tämä toimii todisteena siitä että olen ihan luvan kanssa täällä ja saan tulla takaisin jos ja kun käyn pyörähtämässä maan ulkopuolella. Mikään ei sano tervetuloa maahamme niin hyvin kuin kortti jossa sinut leimataan muukalaiseksi!

Kortin hakuprosessista mainittakoon sen verran että siihen tarvittiin hakulomake, todistus koululta, passin ja viisumin kopiot sekä passikuva (vinkki: muista ottaa kaikki nämä kerralla mukaan kun lähden korttia hakemaan, ei tarvitse ravata edestakaisin... Ei sillä että niin olisi käynyt, köhköh) ja tietenkin rahaa. Sitten vietiin hakemukset immigration officeen, odotettiin muutama tunti vuoroa, jätettiin paperit sinne ja skannattiin sormenjäljet. Kuukauden päästä sai sitten käydä valmiin kortin noutamassa! Vähän hämmästytti kun sanottiin että kortin saa hakea 3.4. joka nopealla kalenteriin vilkaisulla paljastui pitkäperjantaiksi, kunnes tajusin että Korea ei huomioi pääsiäistä ollenkaan.

Kyllä, luit aivan oikein. Täällä ei pääsiäinen ole juttu eikä mikään, ei edes vapaapäivä koulusta. Kaupat ei täyty tipuista, pupuista ja suklaamunista ja sekös yllättäen harmittaakin. Selvästikin ihminen kaipaa aina sitä mitä ei voi saada, Suomessa en ole vuosiin noteerannut pääsiäistä juuri minään mutta nyt kun kaupat ei täytykään suklaamunista tekee niitä kovastikin mieli. Haluaako joku Suomen päässä ostaa muutaman minulle varastoon odottamaan kotiinpaluuta?
Näitä ei Korean ruokakaupoista löydy
Jos joku on seurannut facebookia niin eilen meillä oli taas se joka kuukausi tapahtuva huonetarkistus, ja tällä kertaa olimme valmistautuneet! Kämppä puunattiin lattiasta kattoon, ikkunat pestiin sisältä ja ulkoa ja sängyn allakin makasin ja moppasin lattioita että varmasti ei tulisi sanottavaa. Ja eihän sitä tullutkaan, tällä kertaa ei löytynyt pölyhiukkastakaan mistään ja selvittiin siis puhtain paperein (hahaa, suck on that). Eniten ihmetystä aiheutti tällä kertaa se että neitokainen alkoi (taas) kysellä meidän tuberkuloosi testien perään. Nehän siis lähetettiin muiden hakupapereiden kanssa koululle, en tiedä miksi asuntola niitä tarvitsee ja miksi he eivät voi niitä itse koululta kysyä mutta kai tässä täytyy niitä alkaa itse metsästää ettei tule sanomista siitäkin (itseasiassa viimeksi kyseinen neito lupasi kysyä koululta testejä kun asiasta sanoimme, eipä ollutkaan ilmeisesti. Laita lapsi asialle ja sitä rataa). Kun vain tietäisi mistä aloittaa...

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

3 to go

Eli yksi kuukausi Koreassa täynnä, kolme vielä jäljellä. Tai jos tarkkoja ollaan niin täyteenhän se tuli jo 26. päivä, mutta kuka näitä laskee. Kevät on täällä jo kovassa vauhdissa, kukat ja puskat kukkivat vaan kirsikanpuita vielä odotellaan.
Lajia en tiedä mutta isot ja nätit valkoiset kukat näissä on
Yellow dust vielä kiusaa ajoittain, eli niille jotka ei asiasta tiedä, yellow dust on kirjaimellisesti keltaista pölyä joka lentää jostain Kiinan aavikolta tänne ja yltää kuulemma pahimmillaan Amerikkaankin asti. Useimmin täällä on nykyään jo ilmanlaatu hyvä mutta välillä on päiviä kun iltaisin yskittää (asiaahan auttaisi jos tarkistaisi tuota pölyn määrää ja pahimpina päivinä pitäisi maskia suojana mutta kuka jaksaa). Onneksi se on vain kevään vaiva joten toivottavasti sitten kun saa kirsikankukista kuvia niin ilmanlaatu alkaa olla parempi myös!

Kananuudeli currya, oli ehkä hyvää

Välillä pitää ostaa vohveli... tai viisi
Muutenkin tänne kuuluu oikein hyvää, aika ei käy tylsäksi, ruoka maistuu (kuten ylläolevista kuvista voi päätellä) ja koulu rullaa omalla painollaan. Viikonloppuna on taas tiedossa tapahtumaa kun suunnitelmissa on Survival Games, jotka tämänhetkisten tietojen mukaan on värikuula sota. Sinne suunnataan taas isolla porukalla, joten hauskaa pitäisi taas olla! Vähän kyllä hirvittää tuo värikuula-ase kun en ole sellaista koskaan käyttänyt (sanoo tyttö joka on lapsena opetettu ampumaan ilmakiväärillä ja -pistoolilla...) ja koko värikuulasota konsepti, mutta onneksi tuo buddy lupasi minua suojella, sanoista tekoihin vaan on kovin pitkä matka. Varaudun juoksemaan.