Nyt on viimein ja vihdoinkin hoidettu kaikki viralliset paperit kuntoon kun tänään noudettiin Alien Registration Card, eli avaruusolentojen rekisteröinti kortti. Okei, oikea käännös taitaa olla lähempänä muukalaista eli ulkomaalaista kuin avaruusolentoa, mutta kuulostaahan se hauskemmalta noin. Tätä korttia pitää kaikkien maahantulleiden ulkomaalaisten (paitsi turistien) hakea 90 päivän sisällä maahan saapumisesta, ja tämä toimii todisteena siitä että olen ihan luvan kanssa täällä ja saan tulla takaisin jos ja kun käyn pyörähtämässä maan ulkopuolella. Mikään ei sano tervetuloa maahamme niin hyvin kuin kortti jossa sinut leimataan muukalaiseksi!
Kortin hakuprosessista mainittakoon sen verran että siihen tarvittiin hakulomake, todistus koululta, passin ja viisumin kopiot sekä passikuva (vinkki: muista ottaa kaikki nämä kerralla mukaan kun lähden korttia hakemaan, ei tarvitse ravata edestakaisin... Ei sillä että niin olisi käynyt, köhköh) ja tietenkin rahaa. Sitten vietiin hakemukset immigration officeen, odotettiin muutama tunti vuoroa, jätettiin paperit sinne ja skannattiin sormenjäljet. Kuukauden päästä sai sitten käydä valmiin kortin noutamassa! Vähän hämmästytti kun sanottiin että kortin saa hakea 3.4. joka nopealla kalenteriin vilkaisulla paljastui pitkäperjantaiksi, kunnes tajusin että Korea ei huomioi pääsiäistä ollenkaan.
Kyllä, luit aivan oikein. Täällä ei pääsiäinen ole juttu eikä mikään, ei edes vapaapäivä koulusta. Kaupat ei täyty tipuista, pupuista ja suklaamunista ja sekös yllättäen harmittaakin. Selvästikin ihminen kaipaa aina sitä mitä ei voi saada, Suomessa en ole vuosiin noteerannut pääsiäistä juuri minään mutta nyt kun kaupat ei täytykään suklaamunista tekee niitä kovastikin mieli. Haluaako joku Suomen päässä ostaa muutaman minulle varastoon odottamaan kotiinpaluuta?
 |
| Näitä ei Korean ruokakaupoista löydy |
Jos joku on seurannut facebookia niin eilen meillä oli taas se joka kuukausi tapahtuva huonetarkistus, ja tällä kertaa olimme valmistautuneet! Kämppä puunattiin lattiasta kattoon, ikkunat pestiin sisältä ja ulkoa ja sängyn allakin makasin ja moppasin lattioita että varmasti ei tulisi sanottavaa. Ja eihän sitä tullutkaan, tällä kertaa ei löytynyt pölyhiukkastakaan mistään ja selvittiin siis puhtain paperein (hahaa, suck on that). Eniten ihmetystä aiheutti tällä kertaa se että neitokainen alkoi (taas) kysellä meidän tuberkuloosi testien perään. Nehän siis lähetettiin muiden hakupapereiden kanssa koululle, en tiedä miksi asuntola niitä tarvitsee ja miksi he eivät voi niitä itse koululta kysyä mutta kai tässä täytyy niitä alkaa itse metsästää ettei tule sanomista siitäkin (itseasiassa viimeksi kyseinen neito lupasi kysyä koululta testejä kun asiasta sanoimme, eipä ollutkaan ilmeisesti. Laita lapsi asialle ja sitä rataa). Kun vain tietäisi mistä aloittaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti