tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kaksi Kuukautta Koreaa

Kyllä vain, viikonloppuna tuli täyteen kaksi kuukautta siitä kun astuttiin Korean maaperälle, silloon oltiin hyvinkin innoissaan vaan mitkä ovat fiilikset nyt?
On auringonpaistetta ja lämmin!
Noh, edelleen ollaan todella innoissaan! Ihan kaikesta (okei, koulu saattaa välillä vähän nyppiä mutta mitäpä muuta minun tapauksessa tässä odotettiin).
... Ja on päiviä kun pitää piiloutua siltä tappavalta auringolta
Ei, ei ole koti ikävä. Niinkun ollenkaan. Kertaakaan ei ole oikeasti tullut niin ikävä kotia että olisi paha olla (anteeksi kaikki kaverit siellä, ei oteta tätä henkilökohtaisesti!), enkä usko että tuleekaan. Paha olo taitaa iskeä sitten kun täältä täytyy lähteä pois.
On leppoisia sunnuntaipäiviä kun kämppiksen kanssa liikutaan vain väliä sänky-jääkaappi

Ei, en ole eksynyt pohjoisen puolelle eikä ole tarkoituskaan! Toivottovasti etelään päin suunnataan jossain vaiheessa vähän pyörimään Korean muissakin osissa, mutta pohjoiseen minua ei saa väkisinkään.
Ja on päiviä kun seikkaillaan Seoulissa uusien kavereiden kanssa
Mitäs muuta tänne kuuluu? Paljon on saatu uusia kavereita joista osan toivon säilyvän vielä pitkään (varsinkin kämppiksen, anteeksi hehkutus mutta seitsemäs hyvä kämppis putkeen on vaan aivan loistavaa tuuria), paljon on syöty hyvää ruokaa (eikä ihme kyllä lihottu... ehkä kaikki ruoka paukahtaa läskiksi sitten kun saavun takaisin Suomeen, keho taas muistaa mikä se idea olikaan), paljon on koettu uutta mutta ikävä kyllä surullisen vähän opittu kieltä. Ehkä sekin tästä lähtee kunnolla käyntiin, jos jaksaisi vain itsekin opiskella (täällä on kielenopetus vähän, noh, huonompaa kuin Suomessa. Ja paras kieliohjelma muka, my ass).

On hyvää ruokaa
Tämä oli nyt vain tällainen lyhyt puolivälin kuulumiset juttu. Viikot kuluvat surullisen nopeasti, vastahan tänne saavuttiin ja nyt ollaan jo puolessa välissä. Ainut hyvä asia lähestyvässä kesäkuussa on erään todella tärkeän ihmisen saapuminen tänne, hänelle eivät viikot voi kulua tarpeeksi nopeasti. Täytyykin varmaan häntä vähän valmistella siihen että minun viimeiset viikot täällä saattaakin olla todella haikeat kun alkaa sisäistämään että kohta tämä on ohi ja Suomeen pitäisi palata. Vaikka onneksi sielläkin on uudet seikkailut ja yllätykset odottamassa kun palaan (toivottavasti).
Todella paljon hyvää ruokaa. Edelleen ihmettelen miten niitä kiloja ei ole kertynyt lisää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti