sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Viimeistä viedään

Virallisesti viimeinen kuukausi koreassa on nyt alkanut. Ja miten vaihde vietettiin? Koulutehtävien parissa. Niinpä niin, hiljainen jakso senkun jatkuu eikä mitään mielenkiintoista sanottavaa ole. Nyt oli kyllä oikeasti hyvä syykin, sillä viime viikolla minun piti tehdä essee, projekti ja kaksi isoa esitelmää joista toista työstimme kaksi yötä putkeen kun meidän ryhmässä olevat kaksi kiinalaista eivät tehneet osuuksiaan läheskään kunnolla. Meille muille se merkitsi siis tuplatyötä. Toisen esitelmän ryhmäni onneksi tekivät työnsä todella hyvin mutta kolmannen kanssa ei olekaan yhtä hyvä tuuri. Esitelmä on keskiviikkona ja minä teen neljän ihmisen työt.
Odottaessamme kämppikseni ryhmäläisiä (ensimmäinen 20 min myöhässä, toinen 45 ja kolmas yli tunnin) seurasimme kuinka nämä herrat tekivät suojatietä
En tässä yritä nyt olla marttyyri, tiedän että voisin hyvin pyytää ryhmääni tekemään työnsä uudestaan ja kertoa heille mitä asioita pitää muuttaa. Ongelma on siinä että he eivät pysty parempaan. He ovat ensimmäisen vuoden opiskelijoita eivätkä siis ole tottuneet lukemaan englanniksi tai tekemään esitelmiä joissa pitää tuottaa englantia eikä vain kopioida kappaleesta lauseita. Minä tiedän että he eivät ymmärtäneet omia osuuksiaan ja siksi he eivät voi tehdä parempaa, ja lähinnä minua ärsyttää se etteivät he voineet pyytää minulta apua ongelmissaan. Ja siksi minä valvon yötä myöden ja teen neljän ihmisen työt yksin, koska en halua esittää tunnilla materiaalia joka on ihan hirveää enkä siitä itsekään ymmärrä mitään.
Kaupassa myydään viiniä laseittain... Jos tykkäisin viinistä niin olisin ehkä enemmän innoissani
Noh, onneksi keskiviikkona esitelmät ovat ohi ja sen jälkeen edessä on enää kolme koetta ja minun koulussa käymiseni ovat lähestulkoon ohi.

Mitäs muuta tänne kuuluu? Surettaako jo lähtö?

Kyllä ja ei. Toisaalta tulee ikävä tätä paikkaa, näitä ihmisiä, tätä ruokaa ja ilmapiiriä. Toisaalta tämä koulu on asia jota en monilta osin tule kaipaamaan ollenkaan, varsinkaan näiden ryhmätöiden jälkeen. Olen myös todella innoissani tulevasta muutosta parhaan kaverini kanssa samaan kämpään, joten se kyllä on iso motivaattori jonka avulla jaksan kun lähden täältä.

Seuraavat kaksi viikkoa menee koulun parissa vielä, sitten on koeviikko ja sitten Niina jo saapuukin tänne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti