Let's talk about that. Niinpä niin. Sellaista tänne nyt sitten. Mikä on todennäköisyys että kaikista maailman maista jonne tämä tauti olisi voinut nyt rantautua, se tulee juuri tänne? Niinpä, aika valtavan pienet. Ja silti tässä sitä ollaan.
Nyt oon jo muutaman päivän miettinyt kirjoitanko tästä vai en, olen lykännyt sitä koska toivoin että tämä saataisiin hallintaan niin että kun siitä kirjoitan minulla olisi jotain varmaa dataa ja voisin vakuuttaa ihmisiä että kaikki on okei ja homma hallussa. Ei tunnu olevan.
Tilannehan on nyt tämä: yhdeksän kuollut, yli 120 on todettu virus, jopa 3800 (!!) eristetty karanteeniin ja monia satoja koulua suljettu varotoimenpiteiksi. Eipä näytä kovin valoisalta, varsinkaan kun tuntuu että luvut vaan kasvaa jatkuvasti mitä enemmän päiviä kuluu.
Miten tämä vaikuttaa muhun? Noh, meidän koulua ei ole suljettu sillä me ei onneksi olla sellaisella alueella missä näitä tapauksia olisi ollut (tai jos on ollut niin meille ei oo kerrottu mikä sinällään on myös pelottava ajatus). Kun menen kouluun tai syömään en huolehdi siitä että jokainen vastaankävelijä kantaisi virusta enkä siksi pelkää kävellä ulkona. Pesen käsiä tavallista enemmän ja ostin käsidesin. Lisäksi kun lähden metrolla johonkin käytän maskia.
Miten tämä vaikuttaa yleisesti? Ainakaan minun kaveripiirissäni paniikkia ei ole. Maskeja näkee jokapaikassa aina ja paljon enemmän kuin esimerkiksi pahimpaan keltapölyn aikaan, mikä myös kertoo asian vakavuudesta. Kun kävin ostamassa käsidesiä samaa tököttiä osti edessäni kuusi muutakin tyttöä, uskoakseni ainoastaan tämän vuoksi. Asuntolan työntekijät sanoivat että jos tunnemme itsemme sairaaksi, täytyy mennä kertomaan heille ja he antavat numeron mihin soittaa lisäohjeiden kanssa. Asuntola myös desinfioitiin (kämppis sanoi että ne vähän tuosta ovelta lattiaa suihkuttivat, joten tiedä sitten sen tehokkuudesta). Suurlähetystö ei ole vielä varoittanut matkustamasta maahan, ja tiedänkin kavereideni vanhempien matkustaneen tänne ihan ilman ongelmia. Myös oma kaverini olisi tulossa tänne viikon päästä, toivottavasti silloin on jo tämä homma paremmin hallinnassa.
Olenko peloissani? Enpä juuri. Kuten sanottu, en asu sellaisella alueella jossa tämä tauti olisi vienyt ihmisiä sairaalaan. Ja jos oikeasti asiaa ajatellaan, niin kun yli 10 miljoonan ihmisen kaupungissa 130 ihmistä sairastuu, on se prosentuaalisesti niin pieni määrä että täytyisi olla suoranainen ihme että arpa osuisi juuri minulle. Lisäksi mieltä rauhoittaa myös se, että virus ilmeisesti siirtyy pisaratartuntana, ja siihen kuolleet ovat olleet vanhempia ihmisiä joilla on huono terveydentila jo valmiiksi. Sen lisäksi tauti on pysynyt täysin sairaalan sisäisenä, vain sairaalassa työskentelevät, vierailevat perheenjäsenet ja muut potilaat ovat saaneet viruksen. Olisi kuitenki tyhmää olla täysin huoletta ja kyllähän tietenkin murehdin mihin suuntaan asiat kehittyvät. En kuitenkaan koe tarpeelliseski panikoida tai piiloutua huoneeseeni ja suojautua ulkomaailmalta. Sairaalaan en toki mistään hinnasta enää mene vaikka auto ajaisi yli ja jalka olisi auki, saisivat paikata minut siinä kadulla.
Että ei hätää ihmiset, en minä tänne ole kuolemassa eikä asiat tosiaan ole ihan niin huonosti kuin uutiset antaa ymmärtä vaikka tämä tietysti vakavaa ja pelottavaa aikaa onkin.
Anteeksi tylsä postaus kun ei ole kuvia, mutta itselläni ei ole asiaan liittyvää materiaalia ja muutenkin katukuvat maskia käyttävistä ihmisistä ovat jokseenkin masentavia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti